Nuukanuutti

Ostin kirppikseltä kolmella eurolla (!!!) Adidaksen leopardikuosiset, leveälahkeiset satiinihousut, jotka olivat minulle kylläkin aivan liian pitkät.  No, ompelukone on keksitty, joten lyhensin housut - ja näytinpäs sitten leveälahkeisissa housuissa melkoisen hassulta. Tein housuista pallohousut pujottamalla lahkeensuihin kuminauhat ja siten niistä tuli hyvät. Ylijääneitä lahkeenpätkiä en raaskinut heittää menemään. Jos Instagramia on uskominen niin nyt on muotia tuunata Adidaksista jos jonkinlaista uusiovaatetta. Kiinnitin lahkeet käsin ommellen bändi t-paitaan ja sain aikaiseksi omanlaiseni Adidas-asun.

Löysin erään itsepalvelukirppiksen ilmaislaatikosta kelta-vihreä-ruskea -sävyisen "hippipaidan". Ihastuin välittömästi paidan väreihin, sillä minulla on viisi vanhaa Aarikan rintaneulaa juuri näissä väreissä. Halusin tehdä paidasta jakkumaisen. Leikkasin sen poikki kauluksen alareunan kohdalta. Paidassa oli sivuissa huolitellut halkiot, jotka hyödynsin: ompelin alaosan takaisin kiinni siten, että entiset sivuhalkiot tulivat nyt eteen ja taakse. Näin paidasta tuli aukinainen edestä ja taakse tuli halkio, joka antaa liikkumatilaa. Ja nyt viisi vanhaa Aarikan rintaneulaani käyvät jokainen passelisti uusiojakkuni kiinnittämiseen edestä. 

Kiersin tänään Tampereen Ikea-kirppiksen, jolla olikin yllättävän paljon myyjiä ja ennenkaikkea paljon hyvää tavaraa edulliseen hintaan. Haluankin esitellä parhaan löytöni tuolta kirppikseltä: sievät peiliakryyliset Crazy Granny nappikorvakorut rasiassaan, hinta YKSI euro! Kysyin myyjältä, ovatko nämäkin korvikset vain euron, johon myyjä vastasi: "Juu, ovat kyllä, myyn pois kun en niitä ole koskaan tullut käyttäneeksi". Nuukanuutti kiitti ja maksoi pyydetyn euron. 

Vierailen vuosittain Berliinissä ja pidän berliiniläisten tavasta jättää kadulle tarpeettomat tavaransa "saa ottaa/lahjoitetaan" -lapun kera. En luultavasti ole tullut kertaakaan takaisin Berliinistä etteikö minulla olisi mukanani tällainen "katulöytö". Yksi lempilöydöistäni on nämä siniset, sipulikuvioiset aamiais/leipälautaset. Harmillisesti niitä oli vain kolme kappaletta. Lautasten pohjaleima kertoo niiden olevan baijerilaista tuotantoa ajalta jolloin oli vielä itä- ja länsi-Saksa. Olen googlannut lautasia ja saanut selville, että niitä on tehty myös vihreinä ja punaisina. Etsinnöistä huolimatta en ole kuitenkaan onnistunut hankkimaan itselleni neljättä lautasta.

Olen koruharakka ja askartelen mielelläni itsekin koruja. Käytän mahdollisimman paljon kierrätettyä materiaalia. Yksi lempikoruaiheistani on "Usko-toivo-rakkaus" ja esittelen nyt kaksi tähän teemaan tuunaamaani korvisparia. Molempiin olen käyttänyt kierrätettyjä hopeisia korunosia ja toisessa parissa on vielä lisänä oranssit, kierrätetyt Aarikan helmet.

Olen ihastunut peltipurkkeihin ja -laatikoihin. Haalin niitä metallinkeräyslaatikoista, voi kuinka kauniita purkkeja ihmiset heittävätkään pois! Kuvan purkeista hopeanvärisen (toinen vasemmalta) olen tuunannut ystäväni antamalla 1FC Union Berlinin tarralla.

Sain perinnöksi laatikollisen eri kokoisia kankaanpaloja ja joukossa oli myös Marimekkoa.  Oranssista ja keltavihreästä Unikosta riitti kankaat kolmeen tyynynpäälliseen. Sänkymme päällä on juurikin kolme tyynyä, joten tämä oli ihan nappituunaus.

Keväällä tein Hervannasta itsepalvelukirppikseltä kesäisen löydön: keltavihreän Ilveksen kalastajanhatun. Hattu oli kirppishinnoittelultaan erikoinen, se maksoi 1,30€ (yleensähän myyjät hinnoittelevat tasaeuroihin). Nuukailijan unelmahintainenhan tuo hattu oli, aito Ilveksen fanituote lähes ilmaiseksi. Aloin hieman ihmetellä hattua, sillä en ollut koskaan nähnyt kyseistä mallia Ilveksen fanikaupan sivuilla. Googlaamalla sitten löytyikin selitys: hattu oli ollut jonkin aiemman kauden lahja Ilveksen jalkapallokausikortin ostajille. 

En erityisemmin ole ollut koskaan ihastunut ryijyihin, enkä uskonut, että sellaista haluaisin seinälleni, mutta nähdessäni kirppiksellä tämän pienen Hämeen vaakuna ryijyn olin myyty. Ostin ryijyn muutama vuosi sitten eräästä vilttikirppis-tapahtumasta. Myyjä kertoi, että hänen äitinsä oli aikoinaan tehnyt sen. Hinta oli kymmenen euroa, mitä pidin edullisena taidokkaasta käsityöstä, enkä epäröinyt ostopäätöstä hetkeäkään.

En ole kovinkaan hyvä virkkaaja, osaan tehdä vain ketjusilmukoita ja pylväitä, mutta sepä riittääkin isoäidinneliöihin. Ja kuinka monikäyttöisiä ne ovatkaan! Uudistin kulahtanutta valkoista collegepuseroa ompelemalla sen hihoihin isoäidinneliöitä. Värit neliöihin otin puseron printistä. College on minulle hyvin rakas, sillä sain sen toukokuussa vuonna 2015 berliiniläiseltä ystävältäni Köpenickissä Berliinissä 1FC Union Berlinin pelin jälkeen. Tuo päivä oli erittäin kylmä ja siksi ystäväni herrasmiehenä lahjoitti puseronsa minulle.

Haluan esitellä käsityökorini, joka on ollut minulla jo 13 vuotta. Kori löytyi roskiksesta Berliinistä Friedrichsheinin puistosta kesällä 2013. Löysin korin eräänä viikonloppuna ja sen  sisällä oli piknikroskia. Tyhjensin sen ja totesin muovituksen ehjäksi, myös muutoin kori oli täysin ehjä ja käyttökelpoinen.  Olimme Berliinissä omalla autollamme, joten ilokseni sain kuljetettua hylätyn piknik-korin itselleni Suomeen käsityökoriksi.

Olen berliiniläisen jalkapalloseuran 1FC Union Berlinin intohimoinen kannattaja (vuodesta 2001 alkaen) ja teen mielelläni seuran punavalkoisiin väreihin sopivia käsitöitä ja tuunauksia. Virkkasin kaksi suurta punavalkoista isoäidinneliötä ja yhdistin ne kassiksi. Vuorin ompelin valkoisesta puuvillakankaanpalasesta. Kassi kaipasi vielä viimeisen silauksen ja sen tein rannenauhasta, jollainen oli jaettu Unionin ensimmäisessä 1. Bundesliigapelissä vuonna 2019. Tuo peli oli leipzigiläistä RB Leipzigiä vastaan ja olin niin onnellisessa asemassa, että onnistuin pääsemään tuohon peliin paikan päälle Berliiniin. Nyt isoäidinneliökassi on myös muisto tuosta historiallisesta pelistä.

Tänne aukeaa uusi käsityö-, kirppis- ja tuunausaiheinen blogi, jonka ruusunpunaisena lankana on rahan kanssa nuukailu ja maksimaalinen kierrätys tekemisessä. Tämä on toinen blogini: edellistä, samanhenkistä blogia kirjoitin lähes kymmenen vuotta, mutta kohtasin sen kanssa teknisiä ongelmia. Joten, kierrätys kunniaan tässäkin asiassa ja uusi, ehompi blogi tulille.